Tämä oppimisanalytiikan resepti on osa Oppimisanalytiikan keittokirja aloittelijoille -julkaisua.
Koulu on oppijoiden työpaikka, jonka ilmapiirin pitäisi tukea oppimista. Ilmapiiri koostuu monista asioista: ympäristöstä, vireystilasta, kokemuksista, viestinnästä, vuorovaikutuksesta, uskomuksista, tunteista, odotuksista jne. Ilmapiiri ei siis missään tapauksessa ole yksi vakiotekijä – muuttujien kirjo on laaja ja ne vaikuttavat eri ihmisiin eri tavoin. Oppitunneilla ilmapiiriin vaikuttavat erityisesti opettajan, opiskelijan ja opiskelijakavereiden välinen vuorovaikutus ja luottamus.
Positiivisen pedagogiikan mukaisesti opiskelijat innostuvat ja viihtyvät koulussa, jossa koulutyö on mielekästä ja kiinnostavaa ja opiskelu tapahtuu myönteisessä sekä lämpimässä ilmapiirissä (Leskisenoja, 2017). Ilmapiirin myönteisyys huomioi opiskelijoiden oppimisvalmiudet, mielenkiinnon kohteet ja kunkin omat potentiaaliset vahvuusalueet. Mielekkyys ja merkityksellisyys tuovat onnistumisen kokemuksia ja iloa oppimiseen. Leskisenojan mukaan eniten opiskelijoiden viihtymiseen koulussa vaikuttavat koulun ihmissuhteet. Turvallinen olo, välittävien opettajien ja hyvien kavereiden keskellä oppiminen on motivoivaa ja kannustavaa. Onhan ihmisen perustarpeita tulla hyväksytyksi ja kuulluksi ja tuntea itsensä merkitykselliseksi. Perustarpeita on myös mahdollisuus tehdä, luoda uutta ja oppia – omalla persoonallisella tavalla.
Opiskelijan oma tilanne vaikuttaa paljon ilmapiiriin: huonosti nukuttu yö, sairastelu, huono fyysinen kunto, nälkä, henkilökohtaiset huolet jne. kaikki vaikuttavat vireystilaan ja on havaittavissa yhteisessä toiminnassa. Mielialat aistitaan ja alavireisyys tarttuu vähitellen koko porukkaan. Näiden tilanteiden tunnistaminen ja huomioiminen auttaa opiskelijaa. Jo se, että joku huomaa asian, huomioi juuri minun ongelmani ja tarjoaa apua, parantaa mielialaa ja voi suunnata kiinnostuksen ja motivaation opittaviin asioihin.
Henkisen ja sosiaalisen ilmapiirin lisäksi myös fyysinen ilmapiiri vaikuttaa oppimismotivaatioon. Melu, huono ilma, ahtaus, huono ergonomia, toimimaton teknologia, ympäristön kunto, sää vaikuttavat siihen, miten opiskeluun voi keskittyä.
Ilmapiiriä lähdettiin selvittämään kehittämällä yleisluontoista ilmapiirikyselyä, mitä voisi käyttää oppiaineesta riippumatta. Kyselyä olivat yhdessä pohtimassa kielten, matematiikan, biologian, maantiedon ja uskonnon ja psykologian opettajat. Pohjana käytettiin jo testattua kyselyä, missä selvitettiin opiskeluilmapiiriä ryhmissä.
Tällä kyselyllä haluttiin selvittää, millainen ilmapiiri kurssilla edistää oppimista. Kyselyn kysymykset kohdennettiin ryhmän toimintaan, opettajan ja opiskelijan väliseen vuorovaikutukseen ja kunkin opiskelijan omaan työpanokseen. Tulosten perusteella opettajat voivat kehittää opetustaan ja kiinnittää opiskelijoiden huomiota siihen, miten he voivat ilmapiiriin vaikuttaa.
Kyselyluonnos herätti paljon uusia kysymyksiä. Yhdessä pohdittiin muun muassa seuraavia asioita:
- Pitäisikö kyselyyn liittää kellonaika, viikonpäivä tai säätila?
- Pitäisikö luokan hiilidioksiditaso, melutaso ja valaistuksen määrä olla tiedossa?
- Onko kyseessä koeviikko tai muuten erilainen viikko?
- Onko kyselytilanne rauhallinen, onko sattunut jotain erikoista luokassa, koulussa, kotona, lähialueella, Suomessa, maailmassa?
- Pitäisikö kysyä yleiskysymys: miten koet luokan ilmapiirin, mikä oli mieleenpainuvin oppimiskokemus kurssin aikana, mikä oli työmäärä kurssilla?
- Pitäisikö opettajan myös täyttää kysely?
- Miten paljon kysymyksiä kannattaa olla?
- Olisiko joku kysymys niin kattava, että sillä saataisiin helposti yleiskuva tilanteesta+
- Miten usein pitäisi tehdä laaja kysely? Vuosikellon mukaan vaikka kaksi kertaa vuodessa?
- Riittäisikö luokan ovella “hymynaama” kysely? Kysymyksinä esimerkiksi: oliko tunnilla turvallinen olo, uskalsitko kysyä opettajalta, oliko opettaja innostunut ja oliko hän kiinnostunut oppijoista.
Liian usein toistetut kyselyt voivat aiheuttaa kyselyihin vastaamisväsymystä – varsinkin silloin, jos kyselyn tuloksiin ei reagoida. Kyselyjen tulosten perusteella opiskelijoilla pitäisi tulla tunne, että heidän kommenttejaan on kuultu; opettajat muuttavat omaa suhtautumistaan tai opetustapojaan ja jos luokassa on huono ilma, liian kuumaa tai kylmää, asialle tehdään jotain. Jokaisella opiskelijalla tulisi olla mahdollisuus tulla kohdatuksi yksilönä.
On myös pohdittu, mikä on mittaluku, millä ilmapiiriä mitataan – onko sellaista? Lähiopetuksessa voi astia ilmapiiriä, mutta etäopetuksessa tilannetta on vaikeampaa seurata. Miten saisi parhaan mahdollisen oppimisen ilmapiirin luotua juuri tunnilla, että opiskelijoiden ei tarvitsisi enää tunnin jälkeen tehdä niin paljon töitä.
Hankkeen alussa oppimisanalytiikka koettiin vieraaksi aiheeksi – aiheen suhteen ei liikuttu aivan omalla mukavuusalueella. Arviointi veti enemmänkin puoleensa ja sen kautta haluttiin lähestyä myös analytiikkaa. Vähitellen ymmärrys laajeni ja arvioinnin ja analytiikan yhteydet liittyivät yhteen. Ilmapiirikysely ei ollut ihan yleisin lähestymistapa analytiikkaan, mutta se oli tärkeä aihe, sillä ilmapiiri on kuitenkin yksi merkittävä tekijä oppimisessa.
Yleisesti ottaen analytiikan hyödyt ovat tulleet parhaiten esille oppimateriaaleissa, joissa on analytiikkaa. Opettaja näkee, missä kirjan tehtävissä on vaikeuksia ja voi sen perusteella antaa ohjausta tai lisäopetusta. Myös opiskelija saa heti palautetta tekemistään tehtävistä ja tätä kautta saa ymmärryksen, mitä osaamista on kehitettävä.
Etäopetuskevät ja -syksy aiheuttivat sen, että kyselyä ei enää testattu, mutta keskusteluja on jatkettu ja kehittämistyötä tehdään eteenpäin. Kaikilla osallistuneilla on mielenkiintoa jatkaa kyselyn kehittämistä ja tämän projektin tuoma kokemus on auttanut jokaista opettajaa pohtimaan omien oppituntien ilmapiiriä. Liioilla kyselyillä ei kuitenkaan haluta rasittaa opiskelijoita eikä opettajia – seuraavaksi mietitään vielä mikä ilmapiirimittauksissa on oleellisinta ja miten niitä kehitetään suuntaan, mikä parhaiten edistää luottamuksellisen ja oppimista tukevan ilmapiirin rakentamista.
Oppimisanalytiikkaverkosto 